They're singing Deck the Halls, but it's not like Christmas at all

 

Leevi and the Leavings - Jossain on kai vielä joulu

Ihanaa Joulua Suomi, nauttikaa ja syökää pipareita munki puolesta!
Aatonaatto ja joulufiiliksestä ei tietookaan, enkä tiiä miten mun pitäs suhtautuu koko juttuun. Jenkkijoulun oon aina halunnu päästä näkemään, mutta samalla kaipaan niin paljon kotiin kasaamaan äidin kanssa piparitaloa, hakemaan iskän kanssa kuusta, kattomaan veljen kanssa kuumalinjaa ja jopa Yle Suomen jouluradio-ohjelmia, jotka tulee ku ajetaan mummolaan. Joulu on niin perheen ja yhdessäolon juhlaa, sen vietto pois kotoa tuntuu vaan väärältä, ja eipä nää Texasin säätkään sitä fiilistä hirveesti lisää. Alussa mulla ei ollu niinkään koti-ikävä, kaipasin vaan mun vanhaa elämää ja Helsinkiä, mutta nyt joulun aikaan mulla on tullu ihan älytön ikävä mun porukoita, ja tuntuu, että tästä on paljon vaikeempi päästä yli.


Hostit halus ottaa kuvan ostarin joulupukin kanssa, oli kyl ihan feikki ku se alko puhuu mulle ranskaa ku sanoin et oon Suomesta

Perjantaina alko loma, koulun jälkeen oli treenit ja sieltä lähettiin suoraan uintijoukkueen joulujuhliin meidän jengiläisen porvarikartanolinnaan (en oo ikinä nähny kellään niin isoo kämppää, niil oli ainaki 20 huonetta, extrakeittiöineen, uima-altaineen ja kirjastoineen ja jennkiöverijoulukoristeet).
Jatkettiin viel meidän junioruimarityttöjen sleepoveriin kmacille, oli tosi kiva tutustuu pariin tytsyyn paremmin, vaikka meidän joukkueen yhteishenki ei mistään parhaasta päästä oo. Välillä menee niin hermo jenkkityttöjen draamoihin ja hengailenki tääl tosi paljon jätkien kanssa. Katottiin myös The Perks of Being a Wallflower (tiiän oon jäljessä) ja tuli niin outo fiilis ku älysin et millasta high school leffa kliseetä mun elämä täällä on!
Lauantaina nukuin about kokopäivän, illalla käytiin jouluvalokierroksella (jenkit....). Sunnuntaina pidettiin leffapäivä Gennillä ja mentiin sen jälkeen sen kirkon joulubileisiin, vaikkei toi kirkkotoiminta oikeen nappaa, niin noissa jutuissa kyl tutustuu ihan kiitettävästi.Tänään oon maanu kipeenä sängyssä, harmittaa tosi paljon ku meidän oli tarkotus hengailla Chandlerin kanssa pitkästä aikaan ja oisin halunnu ehtii uimareitakin näkee ennen lomaa.

äää nyt tää blogger ei suostu lataa mun kuvii ja Flickrlii mun selain ei oo aikoihin saanu avattua, enkä jaksa alkaa säätää minkää munkaan palvelun kanssa, joten vähn kuvattomaksi jäipi tämä postaus, toivottavasti saan myöhemmin ne ladattuu :)




Jossain sataa valkeaa lunta jossain, ja on kaikki kuin unta
Jossain koko aurinkokunta uuden toivon saa
Kuinka kaukana lensinkään sua kaivaten
En muistanut ensinkään on taas se vuodenaika
Joulun taika
Jossain pilvien päällä
Jossain, yhä paikka on täällä
Jossain, se on kauniilla säällä paikka, jonne löytää voisin
Jossain, siellä tähdet voi loistaa
Jossain, tuikkeet silmät kun toistaa
Jossain valo synkkyyden poistaa kun on jouluyö
Kuinka kaukana lensinkään sua kaivaten
En muistanut ensinkään on taas se vuodenaika
Jossain jos joulu on vielä
Jossain, me kai kohtaamme siellä
Jossain, sä tahdothan vielä
Kanssain viettää joulun kahden
Jossain valon tuikkivan nähtiin
Jossain, sitä kohti kun lähdin
Jossain, ja kaukaisiin tähtiin silloin suunnistin
Kuinka kaukana lensinkään sua kaivaten
En muistanut ensinkään on taas se vuodenaika
On jouluntaikaa

Jossain, talviöiset, huurteiset pellot
Jossain, joululaulut, kultaiset kellot
Jossain, lastensoitto, huilut ja sellot
Jossain on kai vielä joulu

Jossain, jouluyö on ihmeiden aikaa
Jossain, kynttilöissä jouluista taikaa
Jossain, joululaulut pirteistä kaikaa
Jossain on kai vielä joulu

Keep smiling and the reason will come around

Tänään mulla oli varmaan hirvein aamu ikinä. Herätyskello soi 5:30 ja ees joulukalenterin suklaat ei tuntunu tarpeeks hyvältä syyltä nousta sängystä, teki mieli jäädä peiton alle itkemään ja tyhjentää koko kalenteri.(Mun joulumasennus onki sit stoori erikseen) Koulupäivä ei innostanu yhtään, puhumattakaan niístä aamutreeneistä.

Urheasti kuitenki raahauduin sinne kylmään halliin, ja tänään uin eri radalla kun normaalisti, koska yks tyttö oli kipeenä. Tällä radalla oli paljon vähemmän draamaa ku mun omalla ja kaiken lisäks olin eka, uin kovaa ja tunsin vaan ku endorfiini ryöppys. Mun tauon jälkeen uinti ei oikein maistunu, mut tänään tuli sellanen fiilis et tää on se miks mä teen tätä.

Uinnin jälkeen meillä oli ihana saunakeskustelu mun uintijengiläisten kanssa ja mulla oli myös ihana automatka treeneistä kouluun, ku luukutettiin musaa täysillä ja ostin maailman parasta Starbucksii aamupalaks.

Matikantunnillaki oli tänään hauskaa ja sit istuin lunchilla ihanan Alyshan kanssa ja tutustuin sen pariin kaveriin vähän paremmin. Mut myös kutsuttiin meidän uimarijunioreiden sleepoveriin ja joulujuhlaan ja sit meil oli kunnon tekstaripläänit. Välkälläki oli ihanaa kävelin ihan sillee chillisti, ja sit kuulen mun takaa "OUTI OUTI" ja yks tyyppi jonka kanssa olin jutellu vaan parikertaa tuli kehuu mun vaatteita ja juttelee :)"

Enkkussa se maikka kehu mua tosi paljon ja sain paremman arvosanan meidän testeistä ku osa mun kavereista, vaikka tää on advanced ja luettii jotai 1800-luvun enkkua josta en tajunnu hitustakaan.

Afterschool practicessä sain kuulla et mun ja hostsiskon vaihtarilomakkeet oli hyväksytty ja päästään kisaamaan taas!

Sit tulin koulusta kotiin ja mulle oli postia! Kaikki paketit, joita oon saanu tänne on saanu mut niin onnelliseks et ette uskokaan, että joku superkiitos ja kaukohali sinne teille kaverit ja perhe! <3
Tääl Texasissa välillä tuntuu, että osa mun kavereistakin on vähän sillee jeejeee toi on toi vaihtari, eikä sillee et ne tykkäis musta mun oman henkilökohtaisen ihanuuden takia. Ja sit oikeesti ku näkee et joku on nähny vaivaa mun takia ja välittää musta niin se tuntuu tän kaiken tunnemyrskyn jälkeen käsittämättömän hyvältä. Sain jonkun puolentunnin itkukohtauksen ihan vaan koska älysin miten onnekas oon ku mulla on maailman parhaat tukijoukot siel Suomessa! <3 KIITOS IHANAT ette tiiäkkää kui hyvälle tuulelle mut saitte!

Tähän viel ihku puhukollaasi 1. Amerikkapaita ja kotikatu 2. MEIDÄN JOULUSUKAT oon aina halunnu joulusukan ja olin ihan innoissani ku noi ootti takan reunalla yks päivä! 3. True shit 4. made my day potenssiin kymmenentuhatta <3

Eli tosinsanoen, täällä pienetkin jutut saa hymyn kasvoille, kai se on niin, että kun välillä käy siellä pohjalla, niin kaikki tuntuu satakertaa paremmalta sen jälkeen. Suomessa mulla saatto mennä päivä pilalle siitä et viikonlopun suunnitelmat unohtu ja päädyttiinki kattoo jotain kämästä hsm-leffaa kaverin kanssa, mutta täällä mä hypin riemusta jos joku kutsuu mut ees leffailtaan ja ikävöin kahta kauheemmin kaikkia lagaushetkiä kavereiden kanssa <3
En tiiä oliko tää vähän mitäänsanomaton postaus, mut tuli vaan niin kirjotusfiilis koska tää päivä sai mut niin superonnelliseks, vaikka aamulla itketti ajatuskin sängystä nousemisesta.

The Holidays are here!

Eli viikon olin siis thanksgiving breakilla ja tässä parit kuvat ja kertomukset, että mitä sillon tulikaan puuhaitua!

 

Vietin mun elämän ekaa kiitospäivää, syötiin perheen kaa toi hostmaman lähikaupasta tilaama perinteinen thanksgiving dinner kalkkunoineen ja kurpitsapiirakoinen, katoin Macysin paraatia ja siinä se sitten oliki. Illalla lähettii mun hostsiskon, hostvanhempien tuttavaperheen äidin ja niiden tyttären sekä sen poikaystävän kanssa black friday shoppailemaan! Nää Texarkanan kaupat ei ollu Hulluja Päiviä kummemmassa sekasorrossa, mutta parempi vaan, kuulemma jossainpäin on ihmisiä liiskaantunu kuoliaaks... Tosi monessa kaupassa oli kaikki -50%, että kelpas kyllä!

1.mun joulukalenteri, thanks mama <3 2. Thanksgivingin hengessä, tää vuos on kyl opettanu mulle niin paljon! 2. kaakao vaahtokarkeilla auttaa kaikkeen. 4. Koska ikinä ei voi olla liian vanha Toljanterille <3

Mun hostsiskon poikaystävän perhe pyys meidät niiden mukaan daytripille Marshalliin, jossa oli tosiupeet jouluvalot ja luistelurata! Olin jo valmistautunu esittelemään mun hienoimmat temput, mutta toi jää oli ylläripylläri ei-niin hyvässä kunnossa, ja mun luistimetkaan ei ollu terävimmästä päästä, nii sain tehä kovasti töitä pelkästää pystyssä pysyäkseni, haha... Tost paikasta tuli ihan Aleksanterin kadun jouluvalot ja steissin luistelurata mieleen ja pikkuripaus joulufiilistäkin saatto tarttua mukaan!

Tääl oli myös tämmönen jouluparaati, eli kaupungin kerhot rullaluistelujoukkeesta vapaapalokuntaan ja lapsimisseihin marssi ja autoili ihmevirityksillään downtownin läpi! Oli kyllä hauskaa tota kattoessa!

Näiden lisäks käytiin leffassa (nälkäpeli <3) ja hengailtiin kavereiden kanssa, eli kaiken kaikkiian tosi rentouttava loma tuli viettyä!

 

Mä en ikinä unohda mistä tuun

 

Joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle.
Suomi ei tänne lähtöä merkannu mulle juuri mitään erityistä, kippasin kouluruuat maistamatta roskiin ja nauroin Helsingissä vieraileville japsituristeille sekä jostain euroviisuvoitosta riemuitseville junteille. Tottakai oon aina ollu onnellinen, että oon syntyny länsimaahan, mutta Suomea pidin vähän takapajusena junttilana ja harvemmin olin ylpeä isänmaastani.
Rakastan matkustelua ylikaiken, maailma on täynnä mitä upeimpia paikkoja ja Suomen pienuus, kylmyys ja pimeys kyllästyttää välillä. Samalla Suomi on kuitenkin ollut mitä parhain paikka syntyä, kasvaa ja tulla koulutetuksi, sellanen turvallinen muumilaakso, joka on antanu mulle niin hyvät eväät elämään.
Osaan viittä kieltä ja meillä on pätevät,asioita opettavat opettajat, kun täällä meidän hissanope ei tienny ees Venäjän presidentin nimeä. Kaikilla on mahollisuus koulutukseen, täällä nää ghettoteinit menee suosiolla mäkin kassalle, kun vanhemmilla ei oo varaa kymppitonnien college-maksuihin, ja me valitetaan opintotukien pienuudesta. Ja ne koulusafkat, vaikka pestokuorutettu kala ei aina oo maistunu, niin sillä jaksaa lopunpäivän ja saa tarvitsemansa ravintoaineet, toisin ku evääksi otetusta sipsipussista tai näiden kouluruokalan juustovuoripitsasta. Ja köyhien ei tarvii turvautua hyväntekeväisyyteen sitä ruokaa saadakseen.
Niillä parilla stadin spugellakin on yömajansa, ja kaikki pääsee lääkäriin kun sairastuu, täällä jos ei oo kallista vakuutusta, niin vähän paskempi homma.
Itä-Helsingin pimeissä lähiöissäkin uskaltaa liikkua yöaikaan, kun täällä taas joutuu olee varuillaan, vaikka asukkaita on ehkä 100 000.
Ja sit meillä on viel julkiset kirjastot, liikenne ja uimahallit, että kyllä kelpaa.
Ja se itsenäisyys, venäläisen hostsiskon juttuja kuunnellessa oon tuntenu niin syvää kiitollisuutta niitä kohtaan, jotka taisteli meidän puolesta sodissa. Se oli ihan innoissaan, kun näki homon elämänsä ekaa kertaa ja vaaleissa äänestys ei sitä ees kiinnosta, koska ne vaalit on kuitenki kusetusta, ja yhteiskunta on vielä epätasa-arvosempi ku täällä jenkeissä, ja sieltä on paljon vaikeempi lähtee matkustelemaankaan. Ja saadaan myös puhua omaa äidinkieltä, senkin merkityksen oon täällä tajunnu, everything doesn't sound better in English.
Näiden lisäks mulla on kova ikävä lumista joulua, ruisleipää, puhdasta luontoa ja saunaa, Helsinkiki on tosi nätti.
Toivon, että mulla on edessä vielä monta matkaa, ja pääsen tulevaisuudessakin kokemaan elämää muualla, mutta samalla oon myös niin ylpee isänmaastani ja kiitollinen, että just mä satuin syntymään sinne pohjoiseen. Times Square on hohdokkaampi ku Aleksanterinkatu, mutta Suomi on maailman paras kotimaa, paikka josta on helppo lähtee seikkailemaan maailman ympäri, jonne on hyvä tulla takasin ja josta voi ylpeenä kertoo olevansa kotoisin.
Hyvää myöhäistä itsenäisyyspäivää mun rakas pieni maani, toivottavasti nautitte vapaastanne ja katoitte linnanjuhlia, syökää kouluruokaa ja ruisleipää, ja fiilistelkää joulua!

#sunnuntaimasennus

Alkuun vaan varotuksen sana, että tää on tosi ängstinen ja negatiivinen postaus, mutta tälläset sunnuntaifiilikset mulla tällähetkellä on, enkä haluu antaa mun elämästä pelkkää tanssinpilvihattaroillasateenkaartenpäälläelämäontäydellistäjaoonniinonnellinenettäoksettaa -kuvaa Ens postauksessa luvassa ilosempia ja positiivisempiä fiiliksiä, niitä elämän pieniä ja isompia iloja, mutta tälläkertaa avaudun siitä ei-niin-mukavasta puolesta, joka yhtälailla kuuluu elämään.

Voisinko vaan maata mun uudessa jumpsuitissa ja skipata enkunläksyt joista en taaskaan älyy mitään?

Nyt on kiitospäiväloma takana ja huomenna soi herätyskello 5:30 ja paluu takasin kouluun ja treeneihin. Mua ahistaa loman loppu ihan älyttömästi, tuntuu ettei mun jenkkiarjessa oo  mitään odottamisen arvosta, vaan kaikki kiva tapahtuu lomilla ja viikonloppusin. Arkipäivät on vaan yhtä selviytymistä, kiskon itteni sängystä ylös, sen jälkeen sinne kylmään uima-altaaseen, ja koitan jaksaa treenit läpi, sitten se ite koulu, joka ei tunnu yhtään mielekkäältä, viel afterschool practicestä selviytyminen, iso kasa läksyjä, nukkumaan ja here we go again.
Suurimmassa osassa aineita mun kanssaopiskelijat lähinnä ärsyttää, espanjassa ja world historyssa kaikki on fresmaneja ja sophmoreja, ja kummassakin noista aineista käydään läpi asiat, jotka oon jo miljoonaan kertaan opiskellu, ja noi maikat ei anna mun ees nukkua. Graphic desingissa istun tanskalaisvaihtarin vieressä, jolle koitan aina puhua, mutta se vaan tekstailee sen tyttöystävälle. Matikassa mulla ois kavereita, mutta meidän opettaja on supertiukka, joten sielläkään ei pysty juttelemaan. Astronomiassa on taas sellanen poikaporukka senior ghettogangstoja, jotka juttelee niiden ghettoaksentilla keskenään ja on ottanu ton kurssin vaan päästäkseen helpolla. Mua vois oikeesti kiinnostaa jotkut mustat aukot ja muut universumin ihmeet, mutta tähänmennessä ollaan opittu, että vuodenajat johtuu maanakselin kallistuskulmasta ja että kuu kiertää maapalloa. Onneks enkussa ja ranskassa mulla on jutteluseuraa ja kivat opettajat, tosin ap-english on muuten mulle ihan tuskaa. Uintitreenitkin nää kaikki ottaa ihan supervakavasti, siinä missä Suomessa vaan naurettiin ja pelleiltiin, niin täällä joka treeni on valmistautumista ah-niin-tärkeisiin kisoihin ja vähänki teet jotain muuta niin saat kaikkien vihat päälles.
Niitä moikkailukavereita mulla riittää vaikka muille jakaa, mutta sit sellasia oikeesti klikkaavia hyviä ystäviä on niin vaikee löytää, kun kaikilla on jo niin tiiviit porukat. Toki mulla on ihana Alysha, mutta senkin kanssa nähään tosi harvoin.

Millon tää menee tästä paremmaks? Vaihto-oppislasvuosi, mutta kouluun raahautuminen saa mut vaan turhautumaan. Nää aineet ei voi vähempää kiinnostaa mua ja jenkit on niin jäljessä, etten pahemmin mitään opikaan, en saa tunneilla homehtumisesta mitään kredittiä tai pääse istumaan niiden ihmisten kanssa jotka saa muutettua harmaimman hissantunninkin hassunhauskaksi sirkukseksi.

Mulla on myös kauhee ikävä Suomen koulusysteemiä, sitä kun kaheksantoistavuotiaita kohdellaan aikuisina ihmisinä, eikä keskenkasvusina kakaroina, jotka tarttee sääntöjä sääntöjen perään. Kaipaan sitä, että vastuu mun opiskeluista on mulla omalla itelläni, voin jättää läksyt väliin tai viettää aamutunnin omassa sängyssäni, ja silti saada kurssista kympin kunhan vaan oon sisäistäny asiat. Täällä saa tardyn, jos ei oo paikallaan istumassa samalla sekunnilla kun kello soi, mun juuri ostama mäkin aamukahvi kaadettin roskikseen, koska sääntöjen mukaan koulussa saa pitää esillä vaan pullotettua vettä, kampukselta poistumiseen tarttee huoltajan hakemaan ja jos ei niittaa kotona tekemiään muistiinpanoja hissan quiziin, saa hylätyn, vaikka kuinka osais kaiken.